torstai 19. syyskuuta 2019

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunnolla reissuun. Siten, että perillä ei ole isovanhempia tai muutakaan tukijoukkoa odottamassa, jännää ja ihanaa! Ollaan aiemmin käyty risteilyllä Tallinnassa, lentokoneella siskon luona Oulussa ja mökkimatkoja junalla, mutta aurinkoloma etelän lämpöön kahdestaan on vielä jäänyt kokematta.

Mielellään toki oltaisiin lähdetty koko perheen voimin syysmatkalle, mutta miehen työtilanne syksyn osalta on sen verran tiukka, että päädyimme tähän ratkaisuun. Ainakin minä ja poika pääsemme nyt matkalle. Toivottavasti talvella sitten mieskin pääsee mukaan matkalle ja alustavia suunnitelmia sekä lomahaaveita meillä jo onkin.

Kohteeksi minulle ja Lucalle valikoitui Kreikan Rodos, jonne matkaamme ensi viikonloppuna. Asumme siellä pienelle lapselle sopivassa all inclusive rantahotellissa Ixiassa. Rajasin matkahausta pois kaikki välilaskulliset ja yli neljän tunnin lennot, ettei matkustaminen mene liian raskaaksi. Ixiasta on Rodoksen kaupunkiin ainoastaan viitisen kilometriä, joten jos meno uima-altaalla ja leikkipaikoilla käy liian rauhalliseksi, niin taksilla pääsee nopeasti isomman kaupungin tunnelmaan. 

Onneksi ollaan Lucan kanssa niin tottuneita lentomatkustajia, ettei mitään uutta tässä sinällään ole. Olen muutenkin tottunut hoitamaan ja pyörimään pojan kanssa kaksin, joten vatsan pohjassa ei ole liikaa perhosia tulevan matkan takia. Odotan vain innolla pääsyä lämpimän auringon ja palmujen alle. Rentoutuminen, irtiotto kotitouhuista ja maiseman vaihdos tekevät nyt todella hyvää, kun ilma on alkanut mennä koleaksi ja sateiseksi. Minulle Suomen kesä oli liian lyhyt, joten on mukava päästä jatkamaan sitä Kreikkaan.

Matkaa odotellen täällä siis ollaan, ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘

Ps: Kuvassa on Italian Como järven maisemia, jossa olimme mieheni kanssa ensimmäisellä yhteisellä lomamatkalla pariskuntana.



keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Miesten suhde kotitöihin - kuuluuko heitä passata?


Arvostaako miehet kotitöitä? Tai ymmärtävätkö he edes miten paljon aikaa niihin kuluu vuorokaudessa? Käsi ylös kaikki ne naiset, jotka järjestelevät kotia aamusta iltaan ikään kuin huomaamatta astianpesukoneen täytön, ruoan laiton, pyykin pesun ja lapsen syöttämisen ohessa. Itse kuulun näihin vaimoihin, enkä usko olevani ainoa.

Aamulla kun herään, niin työvuoro alkaa välittömästi. Lapsen hoidon ja päiväkuntoon laittamisen ohella, laitan kodin järjestykseen sekä yritän samalla suoriutua omista aamutoimista. Yleensä teevesi ehtii jäähtyä vähintään viisi kertaa ennen kuin saan sen juotua, meikkaaminen on aika haastavaa, kun lapsi keksii juuri silloin haluta syliin sekä sängyn petaaminen kestää ikuisuuden, koska pojan mielestä se on maailman hauskinta leikkiä. Onneksi minulla ei ole aamuisin kiire minnekään, koska sen verran aikaa liikkeelle lähteminen nykyisin vie.

Pitävätkö miehet itsestään selvyytenä, että kodin työt on ns. naisten töitä ja ne kuuluvat automaattisesti naisten hoidettavaksi? Aivan tähän en usko, mutta jos itse en tekisi tätä sala siivoamista ja järjestelyä, niin kotimme olisi melko pian huomattavan epäjärjestyksessä. Myönnän myös, että haluan hoitaa tietyt kotityöt omalla laillani, kuten astianpesukoneen täyttämisen. Tunnustan kuuluvani niihin puolisoihin, jotka uudelleen järjestävät astianpesukonetta miehen täytön jälkeen, koska eihän ne pienet lautaset kuulu isojen paikalle tai kauhat sekä lastat aterimien telineelle. Jotkut asiat on vaan helpompi ja nopeampi hoitaa itse.

Vaikka nainen hoitaisi kaikki kotityöt, niin sekään ei välttämättä riitä kaikille miehille, vaan tämän lisäksi he haluaisivat elää kotona kuin viiden tähden hotellissa. Kahvit pitäisi keittää ja tarjoilla, korjata likaiset astiat pöydästä ja hakea lisää juomista tai milloin mitä he keksivät vain haluta. Tätä he yleensä perustelevat sillä, että hoitavat miesten töitä. Tällä tarkoitetaan kai lumitöitä ja sen sellaista. Mutta tarvitseeko näistä miesten töistä huolimatta kuitenkaan kenenkään naisen kotipalvelijaksi ryhtyä? Ehkä joku nainen vapaaehtoisesti haluaa ja tykkää passata, kuten Sirpa Selänne on lehdessä kertonut tykkäävänsä, mutta mielestäni ei tarvitse, eikä meillä näin asia olekaan. Onhan se tietenkin joskus hurmaavan alkukantaista vähän passata omaa miestä, mutta silloin syynä on oma halu eikä suinkaan pakko tai käsky.

Loppupäätelmä asiasta on, että vastavuoroisuus on hyvä muistaa myös kotitöiden osalta. Kenenkään elämän tehtävä ei tulisi olla ainoastaan pyykkien, villakoirien tai likaisten astioiden hoitaminen, vaan muutakin sisältöä elämässä ja arjessa täytyy olla. Olen myös huomannut, että kotitöistä tarvitsee aivan samalla tavalla lomaa kuin kodin ulkopuolisesta työelämästä, jotta taas sitten jaksaa arjen puurtamista ja ehkä jopa sitä pientä passausta.

Ihanaa syksyistä keskiviikkoa kaikille 😘


maanantai 16. syyskuuta 2019

Näin meillä nukutaan, entäs teillä?


Nukkuminen ja hyvät yöunet on noussut aika tärkeäksi asiaksi Lucan syntymän jälkeen. Raskaana ollessani ajattelin, että pinnasänky on aluksi minun ja mieheni makuuhuoneessa ja sitten siirtyy seinän taakse lastenhuoneeseen Lucan ollessa noin puoli vuotias. Minä oikeasti luulin, että jo siinä vaiheessa lapsi nukkuisi läpi yöt käytännössä missä vaan. Pinnasänky on kuitenkin edelleen isoimmassa makuuhuoneessa pojan kohta täyttäessä 2 vuotta. Mitenkäs tässä näin kävi ja missä mies nukkuu nyt?

Lucan ollessa vauva kävi aika nopeasti selville, että mieheni ei jaksa käydä töissä, mikäli hän joutuu heräämään pari kolme kertaa yössä maidon lämmittämistä ja vaipan vaihtoa varten. Toki alussa, kun toivuin vielä sektiosta, hän auttoi öisin päivätöistä huolimatta. Kun Luca hieman kasvoi, niin sovimme, että hän nukkuisi alakerran työhuoneessa viikolla, jos seuraavana aamuna olisi aikainen herätys töihin. Tätä päätöstä nopeutti myös se, että Luca alkoi valvoa aika myöhään ja iltavilli siirtyi aina vain myöhemmäksi. Lopulta pikku hiljaa kävi niin, että järjestely jäi pysyväksi ja nukun edelleen Lucan kanssa samassa huoneessa ja mieheni alakerran työhuoneessa. Pinnasänky on Lucan ohella jäänyt isoimpaan makuuhuoneeseen, mutta ainostaan parisängyn viereen ns. turvalaidaksi, koska Luca nukkuu tiiviisti yöt minun vieressä.

Jäimme siis Lucan kanssa kaksin (ja koirien kanssa) yläkertaan nukkumaan ja nyt vain ihmettelen, että mitenkäs homma saataisiin muutettua siten, että mieskin pääsisi yläkertaan takaisin. Toisaalta haluaisin pojan jo omaan huoneeseen, mutta en ole varma jaksanko viikkojen tai edes päivien unikoulua siirron toteuttamiseksi. Onhan se tuhiseva taapero myös suloinen siinä vieressä ja olen tavallaan tottunut nukkumaan pojan kanssa. Näin meillä siis nukutaan. Kahden kerroksen nukkujia ollaan ja siirtoa toteutamme ajatuksen tasolla.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyviä yöunia kaikille 😘 


lauantai 14. syyskuuta 2019

Nosh vaatekutsut

Lauantaina oli erityisen ihana päivä ystävien kesken, kun Lucan kummitäti kutsui Nosh vaatekutsuille kauniiseen kotiinsa Espoon Latokaskeen. Nosh on tunnettu suomalainen vaatemerkki, jonka valikoimiin kuuluvat ylellisen pehmeät, laadukkaat ja aina sopivat naisten ja lasten vaatteet. Kutsu koski sekä minua että Lucaa, mutta tällä kertaa päätin nauttia kutsujen tunnelmasta ilman poikaa, hänen jäädessä kotiin viettämään isin kanssa isä-poika päivää. Näin minä sain rauhassa keskittyä shoppailuun, hyvään ruokaan ja seuraan sekä laatuaikaan muodin parissa.

Nosh vaatemerkki on perustettu vuonna 2009 ja ensimmäiset vaatemallistot tehtiin lapsille. Vuonna 2014 Nosh lanseerasi lastenvaatevalikoiman rinnalle suositun Nosh Women-vaatemalliston, jonka ihailijoihin ja käyttäjiin itsekin kuulun. Kaikkien Nosh vaatteiden pääraaka-aineena on luonnonmukaisesti kasvatettu ja sertifioitu luomupuuvilla. Kokemuksestani voin sanoa, että ne eivät ainoastaan näytä hyville, vaan myös tuntuvat taivaallisen ihanille päällä. Tuotteet sopivat eri tilaisuuksiin helposti asusteita ja kenkiä vaihtamalla. Itse saatan käyttää samaa tunikaa ensin päivällä tennareiden kanssa puistossa ja kaupassa sekä illalla korkkareiden ja näyttävien korujen kanssa ravintolassa.   

Nosh vaatemerkki on lanseerannut oman Nosh-vaatekutsut konseptin, jossa Nosh edustajat tuovat vaatekaupan asiakkaan omaan kotiin. Nosh edustajia on hieman yli 100 ympäri Suomea ja edustajan kanssa voi sopia omista vaatekutsuista. Meidän kutsujen edustajana toimi Miina Keskinen, jonka opastuksella löysimme itsellemme ja lapsille juuri ne oikeat koot ja mallit. Vaatteita voi tilata myös kutsujen ulkopuolella suoraan edustajalta, jolta saa aina henkilökohtaisesti tarvitsemaansa opastusta.

Miina esittelee suosittuja Pilkku- ja Moona rusettitunikaa.
Kuvien malleilla Kuura t-paita ja paitistunika.
Runo trikoopusero on lasten uutuuksia, joka sopii väriensä puolesta sekä tytöille että pojille.
Lucan serkulla yllään Easy ribbipusero, väri syksyinen auringonkukka.
Moonaa kaikissa sen väreissä (raparperi, musta ja tummansininen).
Moonan malleihin kuuluu tunika ja pusero.


Rakkaat jakardipusero on yksi suosikkejani, sen kuosissa on joutsen.
Miinalla kädessään tyttöjen Ihastus collegesvetari, Neilikka taskutunika ja Vieno neulosjakku.

Tällaisten päivien parasta antia on rento yhdessäolo, yhdistettynä kaikkia naisia kiinnostavaan muodin teemaan. Hyvä ruoka on ainoastaan plussaa päälle. Lucan kummitäti hemmotteli meitä tällä kertaa muun muassa marjaisella juustokakulla, joka oli tehty Oreo keksi pohjaan. Kutsujen järjestäjälle kaikki onkin niin helppoa, kun ammattitaitoinen Nosh edustaja hoitaa kutsujen ohjelman ja itse voi keskittyä ystävien kanssa olemiseen ja kauniista vaatteista nauttimiseen.

Suosittelen varaamaan laatuaikaa ystävien kesken Miinalta, alla yhteystiedot.

Miina Keskinen
Nosh edustaja
FB: NOSH Miina Keskinen
INSTAGRAM: @miinanhamelmassa (https://www.instagram.com/miinanhameenhelmassa/) 
miina.keskinen@noshvaatekutsut.fi 

Ihanaa, mutta sateista sunnuntaipäivää kaikille 😘

perjantai 13. syyskuuta 2019

Vertailussa vauva- ja taaperovuosi - kumpi on raskaampi?


Tämä on ollut viime aikoina suosittu keskustelun aihe ja herättänyt mielipiteitä molempiin suuntiin. Onhan se tuhiseva oma nyytti ihana, mutta ne kamalat yö valvomiset (kuka niistä oikeasti nauttisi) ja sitten kun lapsen saa pääsääntöisesti nukkumaan öisin, alkaa loputon vahtiminen, kun taapero saa jalat allensa. Silloin kaappien ja laatikoiden sisällöt, koriste-esineet ja kaikki mahdollinen vaihtavat paikkaa satoja kertoja päivän aikana sekä suuhun menee kaikki vähänkään mielenkiintoinen.

Mitkä sitten oli vauva-ajan plussat ja miinukset? Entäs taaperoajan? Molemmissa on omat haasteensa ja ihanat hetkensä, joita välillä kaipaan (erityisesti vauva-aikaa, joka menee yhdessä hujauksessa ohi), mutta kumpi niistä onkaan raskaampi?

Vauvavuodesta tulee ensimmäisenä mieleen se ääretön onnen tunne äitiydestä ja omasta vauvasta. Tähän liittyy myös jännitys ja pelko uudenlaisen vastuun aiheuttamasta suorituspaineesta. Varsinkin, kun itsellä ei ollut lainkaan kokemusta vauvan hoidosta tai vauvoista ylipäänsä. Etukäteen olisin ehkä halunnut tietää miten raskasta alku on. Erityisesti se ensimmäinen kuukausi, kun vielä itsekin toipuu synnytyksestä ja kaikki uusi vauva-arjessa ihmetyttää ja jännittää.

Vauvakuplassa eläminen tarkoitti minulle lähinnä kuukausien ajan 3-4 tunnin rytmin kiertoa. Eli vauva heräsi, vaippojen vaihto, pullon lämmitys ja syöttö, hieman sylittelyä ja nukahtaminen. Sitten taas koko homma alusta. Noin puolen vuoden iässä, kun puuro alkoi tulla mukaan ruokavalioon, unet piteni hiljalleen ja pääsimme pois 3-4 tunnin kehästä. Olihan se väsymys aikamoista ja nukuin itsekin Lucan kanssa muutamat päikkärit päivän aikana.

Väsymyksen tunteen lisäksi muistan tietynlaisen eristäytymisen ulkomaailmasta. Silloin olin jäänyt pois työelämästä ja väsymyksen takia ei paljoa jaksanut liikkua vauvakerhoissa tai vastaavissa. Olisin kaivannut enemmän ajoittain seuraa, mutta ei vaan jaksanut aina liikkua kodin ulkopuolella. Eli omassa kuplassa oltiin hyvin kirjaimellisesti.

Taapero ajan väsymys onkin sitten erilaista kuin vauvavuotena. Nukutaan yöt Lucan kanssa hyvin vierekkäin, mutta päivät on niin täynnä menoa ja meininkiä, että iltaisin todellakin tuntee tehneensä työpäivän lapsen kanssa. Varsinkin silloin, jos taaperon oma voimakas tahto on näyttäytynyt useita kertoja päivän aikana.

Taaperon kanssa on parasta, kun saadaan touhuta yhdessä ja jonkinlaiset yhteisleikit alkaa muodostua. Kipitetään käsi kädessä, tehdään helppoja palapelejä, hiekkakakkuja hiekkalaatikolla ja potkitaan palloa yhdessä. Vanhemmuudesta alkaa nauttia eri tasolla ja myös isä pääsee vauvavuoden jälkeen osallistumaan kunnolla. Pelkkä hoidon antaminen loppuu ja mukaan tulee aktiviteettien järjestäminen.

Kumpi sitten lopulta on raskaampi aika riippuu varmasti lapsen ja äidin persoonasta, millainen nukkuja lapsi on ja monesta muusta asiasta. Minulle raskaampi aika oli selkeästi vauvavuosi jatkuvien heräämisten takia. Toisaalta univajetta tasasi silloin vauvan ihana tuoksu ja hormonien antama voiman tunne. Väsymyksestä huolimatta vauvavuodesta ei jäänyt pahoja traumoja, vaan ihania muistoja.

Nautitaan siis pienen lapsen kanssa jokaisesta hetkestä ja muistetaan, että se lapsuus koetaan ja eletään vain kerran.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tässä esittäytyy uusi Kaksplus blogimaailman jäsen


Hei, olen Suvi Maarit. Blogini Arjen suklaasuukkoja siirtyi äskettäin osaksi Kaksplus lehden blogimaailmaa, jossa se on luettavissa verkostoblogina. Olen innoissani asiasta ja hienoa päästä kehittämään sekä kasvattamaan blogia entisestään innostavassa ja Suomen suurimmassa perheblogien yhteisössä. Odotan blogin muuton myötä paljon positiivisia kokemuksia ja projekteja tulevaisuudessa.

Niitä varten, jotka nyt vasta tulivat ensimmäisen kerran vierailulle blogiini, niin kerron muutaman sanan itsestäni. Olen 37-vuotias kotivaimo, kohta 2-vuotiaan Luca pojan äiti ja perheemme asuu Espoossa Länsiväylän eteläpuolella lähellä Isoa Omenaa. Mieheni hoitaa tällä hetkellä kodin ulkopuolisen työelämän ja minä kodin sekä pojan ja kaksi kääpiökoiraamme. Kuulostaa aika perinteiselle, ehkä jopa vanhanaikaiselle kuviolle, mutta meidän perheessä roolien jako toimii näin hyvin.

Blogini postaukset keskittyvät meidän perheen päivittäisiin touhuihin, vanhemmuuden onneen ja sen tuomiin haasteisiin, kotikeittiön resepteihin, lapsen kehitykseen, sisustukseen sisällä ja ulkona, matkustamiseen sekä kaikkiin niihin kiinnostaviin aiheisiin, jotka liittyvät perheemme elämään ruuhkavuosien myllerryksessä. Unohtamatta tietenkään niitä lukemattomia kauniita arjen hetkiä, joista meidän kaikkien elämä suurimmaksi osaksi muodostuu.

Tervetuloa mukaan kaikki vanhat ja uudet lukijat 😘

Kuvissa Carmel by the Sea kylän kauniita maisemia Kaliforniassa.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Leikkihuone ja uusi pöytäryhmä






Näin se aika on taas mennyt vauhdilla ja Lucalle piti hankkia leikkihuoneeseen oma pieni pöytä ja tuolit värittämistä sekä muuta puuhastelua varten. Uskomatonta, että ollaan pojan kehityksessä jo tässä vaiheessa, että hän leikkii joitakin aikoja tyytyväisenä itsekseen ja minun ei tarvitse koko ajan viihdyttää tai muutenkaan olla samalla tavalla symbioosissa kuin vauva-aikana olimme. Tosin pieni valvominen on näköjään paikallaan, koska eilen Luca päätti piirtää vahaliidulla aulan seinään värikkään taideteoksen äidin iloksi. Onneksi ihmesienellä näköjään lähtee oikeasti kaikki pois. Pitihän tämä taideteos kuitenkin ensin ikuistaa ennen poistoa.

Katselin paljon erilaisia pöytäryhmiä ja ensimmäinen ajatus oli hankkia jotain puputeemaa. Niitä, jossa tuolin selkä on muotoiltu pupun korviksi ja istuinosassa on pupun naama. Näitä en kuitenkaan löytänyt valkoisina, ainoastaan puun värisenä eikä se väri sovi leikkihuoneen muihin väreihin. Sitten tämä talon muotoon tehty vaalean harmaa pöytäryhmä savupiippuineen löytyi Jollyroomista ja tuntui heti oikealle valinnalle. Onkin ollut todella mieleinen ja ahkerassa käytössä. Löytyy Jollyroomista nimellä JLY House pöytä ja tuolit (ovh 66,90).

Ihanaa syyskuista hellepäivää kaikille, nautitaan auringosta 😘

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunno...