torstai 19. syyskuuta 2019

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunnolla reissuun. Siten, että perillä ei ole isovanhempia tai muutakaan tukijoukkoa odottamassa, jännää ja ihanaa! Ollaan aiemmin käyty risteilyllä Tallinnassa, lentokoneella siskon luona Oulussa ja mökkimatkoja junalla, mutta aurinkoloma etelän lämpöön kahdestaan on vielä jäänyt kokematta.

Mielellään toki oltaisiin lähdetty koko perheen voimin syysmatkalle, mutta miehen työtilanne syksyn osalta on sen verran tiukka, että päädyimme tähän ratkaisuun. Ainakin minä ja poika pääsemme nyt matkalle. Toivottavasti talvella sitten mieskin pääsee mukaan matkalle ja alustavia suunnitelmia sekä lomahaaveita meillä jo onkin.

Kohteeksi minulle ja Lucalle valikoitui Kreikan Rodos, jonne matkaamme ensi viikonloppuna. Asumme siellä pienelle lapselle sopivassa all inclusive rantahotellissa Ixiassa. Rajasin matkahausta pois kaikki välilaskulliset ja yli neljän tunnin lennot, ettei matkustaminen mene liian raskaaksi. Ixiasta on Rodoksen kaupunkiin ainoastaan viitisen kilometriä, joten jos meno uima-altaalla ja leikkipaikoilla käy liian rauhalliseksi, niin taksilla pääsee nopeasti isomman kaupungin tunnelmaan. 

Onneksi ollaan Lucan kanssa niin tottuneita lentomatkustajia, ettei mitään uutta tässä sinällään ole. Olen muutenkin tottunut hoitamaan ja pyörimään pojan kanssa kaksin, joten vatsan pohjassa ei ole liikaa perhosia tulevan matkan takia. Odotan vain innolla pääsyä lämpimän auringon ja palmujen alle. Rentoutuminen, irtiotto kotitouhuista ja maiseman vaihdos tekevät nyt todella hyvää, kun ilma on alkanut mennä koleaksi ja sateiseksi. Minulle Suomen kesä oli liian lyhyt, joten on mukava päästä jatkamaan sitä Kreikkaan.

Matkaa odotellen täällä siis ollaan, ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘

Ps: Kuvassa on Italian Como järven maisemia, jossa olimme mieheni kanssa ensimmäisellä yhteisellä lomamatkalla pariskuntana.



keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Miesten suhde kotitöihin - kuuluuko heitä passata?


Arvostaako miehet kotitöitä? Tai ymmärtävätkö he edes miten paljon aikaa niihin kuluu vuorokaudessa? Käsi ylös kaikki ne naiset, jotka järjestelevät kotia aamusta iltaan ikään kuin huomaamatta astianpesukoneen täytön, ruoan laiton, pyykin pesun ja lapsen syöttämisen ohessa. Itse kuulun näihin vaimoihin, enkä usko olevani ainoa.

Aamulla kun herään, niin työvuoro alkaa välittömästi. Lapsen hoidon ja päiväkuntoon laittamisen ohella, laitan kodin järjestykseen sekä yritän samalla suoriutua omista aamutoimista. Yleensä teevesi ehtii jäähtyä vähintään viisi kertaa ennen kuin saan sen juotua, meikkaaminen on aika haastavaa, kun lapsi keksii juuri silloin haluta syliin sekä sängyn petaaminen kestää ikuisuuden, koska pojan mielestä se on maailman hauskinta leikkiä. Onneksi minulla ei ole aamuisin kiire minnekään, koska sen verran aikaa liikkeelle lähteminen nykyisin vie.

Pitävätkö miehet itsestään selvyytenä, että kodin työt on ns. naisten töitä ja ne kuuluvat automaattisesti naisten hoidettavaksi? Aivan tähän en usko, mutta jos itse en tekisi tätä sala siivoamista ja järjestelyä, niin kotimme olisi melko pian huomattavan epäjärjestyksessä. Myönnän myös, että haluan hoitaa tietyt kotityöt omalla laillani, kuten astianpesukoneen täyttämisen. Tunnustan kuuluvani niihin puolisoihin, jotka uudelleen järjestävät astianpesukonetta miehen täytön jälkeen, koska eihän ne pienet lautaset kuulu isojen paikalle tai kauhat sekä lastat aterimien telineelle. Jotkut asiat on vaan helpompi ja nopeampi hoitaa itse.

Vaikka nainen hoitaisi kaikki kotityöt, niin sekään ei välttämättä riitä kaikille miehille, vaan tämän lisäksi he haluaisivat elää kotona kuin viiden tähden hotellissa. Kahvit pitäisi keittää ja tarjoilla, korjata likaiset astiat pöydästä ja hakea lisää juomista tai milloin mitä he keksivät vain haluta. Tätä he yleensä perustelevat sillä, että hoitavat miesten töitä. Tällä tarkoitetaan kai lumitöitä ja sen sellaista. Mutta tarvitseeko näistä miesten töistä huolimatta kuitenkaan kenenkään naisen kotipalvelijaksi ryhtyä? Ehkä joku nainen vapaaehtoisesti haluaa ja tykkää passata, kuten Sirpa Selänne on lehdessä kertonut tykkäävänsä, mutta mielestäni ei tarvitse, eikä meillä näin asia olekaan. Onhan se tietenkin joskus hurmaavan alkukantaista vähän passata omaa miestä, mutta silloin syynä on oma halu eikä suinkaan pakko tai käsky.

Loppupäätelmä asiasta on, että vastavuoroisuus on hyvä muistaa myös kotitöiden osalta. Kenenkään elämän tehtävä ei tulisi olla ainoastaan pyykkien, villakoirien tai likaisten astioiden hoitaminen, vaan muutakin sisältöä elämässä ja arjessa täytyy olla. Olen myös huomannut, että kotitöistä tarvitsee aivan samalla tavalla lomaa kuin kodin ulkopuolisesta työelämästä, jotta taas sitten jaksaa arjen puurtamista ja ehkä jopa sitä pientä passausta.

Ihanaa syksyistä keskiviikkoa kaikille 😘


maanantai 16. syyskuuta 2019

Näin meillä nukutaan, entäs teillä?


Nukkuminen ja hyvät yöunet on noussut aika tärkeäksi asiaksi Lucan syntymän jälkeen. Raskaana ollessani ajattelin, että pinnasänky on aluksi minun ja mieheni makuuhuoneessa ja sitten siirtyy seinän taakse lastenhuoneeseen Lucan ollessa noin puoli vuotias. Minä oikeasti luulin, että jo siinä vaiheessa lapsi nukkuisi läpi yöt käytännössä missä vaan. Pinnasänky on kuitenkin edelleen isoimmassa makuuhuoneessa pojan kohta täyttäessä 2 vuotta. Mitenkäs tässä näin kävi ja missä mies nukkuu nyt?

Lucan ollessa vauva kävi aika nopeasti selville, että mieheni ei jaksa käydä töissä, mikäli hän joutuu heräämään pari kolme kertaa yössä maidon lämmittämistä ja vaipan vaihtoa varten. Toki alussa, kun toivuin vielä sektiosta, hän auttoi öisin päivätöistä huolimatta. Kun Luca hieman kasvoi, niin sovimme, että hän nukkuisi alakerran työhuoneessa viikolla, jos seuraavana aamuna olisi aikainen herätys töihin. Tätä päätöstä nopeutti myös se, että Luca alkoi valvoa aika myöhään ja iltavilli siirtyi aina vain myöhemmäksi. Lopulta pikku hiljaa kävi niin, että järjestely jäi pysyväksi ja nukun edelleen Lucan kanssa samassa huoneessa ja mieheni alakerran työhuoneessa. Pinnasänky on Lucan ohella jäänyt isoimpaan makuuhuoneeseen, mutta ainostaan parisängyn viereen ns. turvalaidaksi, koska Luca nukkuu tiiviisti yöt minun vieressä.

Jäimme siis Lucan kanssa kaksin (ja koirien kanssa) yläkertaan nukkumaan ja nyt vain ihmettelen, että mitenkäs homma saataisiin muutettua siten, että mieskin pääsisi yläkertaan takaisin. Toisaalta haluaisin pojan jo omaan huoneeseen, mutta en ole varma jaksanko viikkojen tai edes päivien unikoulua siirron toteuttamiseksi. Onhan se tuhiseva taapero myös suloinen siinä vieressä ja olen tavallaan tottunut nukkumaan pojan kanssa. Näin meillä siis nukutaan. Kahden kerroksen nukkujia ollaan ja siirtoa toteutamme ajatuksen tasolla.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyviä yöunia kaikille 😘 


lauantai 14. syyskuuta 2019

Nosh vaatekutsut

Lauantaina oli erityisen ihana päivä ystävien kesken, kun Lucan kummitäti kutsui Nosh vaatekutsuille kauniiseen kotiinsa Espoon Latokaskeen. Nosh on tunnettu suomalainen vaatemerkki, jonka valikoimiin kuuluvat ylellisen pehmeät, laadukkaat ja aina sopivat naisten ja lasten vaatteet. Kutsu koski sekä minua että Lucaa, mutta tällä kertaa päätin nauttia kutsujen tunnelmasta ilman poikaa, hänen jäädessä kotiin viettämään isin kanssa isä-poika päivää. Näin minä sain rauhassa keskittyä shoppailuun, hyvään ruokaan ja seuraan sekä laatuaikaan muodin parissa.

Nosh vaatemerkki on perustettu vuonna 2009 ja ensimmäiset vaatemallistot tehtiin lapsille. Vuonna 2014 Nosh lanseerasi lastenvaatevalikoiman rinnalle suositun Nosh Women-vaatemalliston, jonka ihailijoihin ja käyttäjiin itsekin kuulun. Kaikkien Nosh vaatteiden pääraaka-aineena on luonnonmukaisesti kasvatettu ja sertifioitu luomupuuvilla. Kokemuksestani voin sanoa, että ne eivät ainoastaan näytä hyville, vaan myös tuntuvat taivaallisen ihanille päällä. Tuotteet sopivat eri tilaisuuksiin helposti asusteita ja kenkiä vaihtamalla. Itse saatan käyttää samaa tunikaa ensin päivällä tennareiden kanssa puistossa ja kaupassa sekä illalla korkkareiden ja näyttävien korujen kanssa ravintolassa.   

Nosh vaatemerkki on lanseerannut oman Nosh-vaatekutsut konseptin, jossa Nosh edustajat tuovat vaatekaupan asiakkaan omaan kotiin. Nosh edustajia on hieman yli 100 ympäri Suomea ja edustajan kanssa voi sopia omista vaatekutsuista. Meidän kutsujen edustajana toimi Miina Keskinen, jonka opastuksella löysimme itsellemme ja lapsille juuri ne oikeat koot ja mallit. Vaatteita voi tilata myös kutsujen ulkopuolella suoraan edustajalta, jolta saa aina henkilökohtaisesti tarvitsemaansa opastusta.

Miina esittelee suosittuja Pilkku- ja Moona rusettitunikaa.
Kuvien malleilla Kuura t-paita ja paitistunika.
Runo trikoopusero on lasten uutuuksia, joka sopii väriensä puolesta sekä tytöille että pojille.
Lucan serkulla yllään Easy ribbipusero, väri syksyinen auringonkukka.
Moonaa kaikissa sen väreissä (raparperi, musta ja tummansininen).
Moonan malleihin kuuluu tunika ja pusero.


Rakkaat jakardipusero on yksi suosikkejani, sen kuosissa on joutsen.
Miinalla kädessään tyttöjen Ihastus collegesvetari, Neilikka taskutunika ja Vieno neulosjakku.

Tällaisten päivien parasta antia on rento yhdessäolo, yhdistettynä kaikkia naisia kiinnostavaan muodin teemaan. Hyvä ruoka on ainoastaan plussaa päälle. Lucan kummitäti hemmotteli meitä tällä kertaa muun muassa marjaisella juustokakulla, joka oli tehty Oreo keksi pohjaan. Kutsujen järjestäjälle kaikki onkin niin helppoa, kun ammattitaitoinen Nosh edustaja hoitaa kutsujen ohjelman ja itse voi keskittyä ystävien kanssa olemiseen ja kauniista vaatteista nauttimiseen.

Suosittelen varaamaan laatuaikaa ystävien kesken Miinalta, alla yhteystiedot.

Miina Keskinen
Nosh edustaja
FB: NOSH Miina Keskinen
INSTAGRAM: @miinanhamelmassa (https://www.instagram.com/miinanhameenhelmassa/) 
miina.keskinen@noshvaatekutsut.fi 

Ihanaa, mutta sateista sunnuntaipäivää kaikille 😘

perjantai 13. syyskuuta 2019

Vertailussa vauva- ja taaperovuosi - kumpi on raskaampi?


Tämä on ollut viime aikoina suosittu keskustelun aihe ja herättänyt mielipiteitä molempiin suuntiin. Onhan se tuhiseva oma nyytti ihana, mutta ne kamalat yö valvomiset (kuka niistä oikeasti nauttisi) ja sitten kun lapsen saa pääsääntöisesti nukkumaan öisin, alkaa loputon vahtiminen, kun taapero saa jalat allensa. Silloin kaappien ja laatikoiden sisällöt, koriste-esineet ja kaikki mahdollinen vaihtavat paikkaa satoja kertoja päivän aikana sekä suuhun menee kaikki vähänkään mielenkiintoinen.

Mitkä sitten oli vauva-ajan plussat ja miinukset? Entäs taaperoajan? Molemmissa on omat haasteensa ja ihanat hetkensä, joita välillä kaipaan (erityisesti vauva-aikaa, joka menee yhdessä hujauksessa ohi), mutta kumpi niistä onkaan raskaampi?

Vauvavuodesta tulee ensimmäisenä mieleen se ääretön onnen tunne äitiydestä ja omasta vauvasta. Tähän liittyy myös jännitys ja pelko uudenlaisen vastuun aiheuttamasta suorituspaineesta. Varsinkin, kun itsellä ei ollut lainkaan kokemusta vauvan hoidosta tai vauvoista ylipäänsä. Etukäteen olisin ehkä halunnut tietää miten raskasta alku on. Erityisesti se ensimmäinen kuukausi, kun vielä itsekin toipuu synnytyksestä ja kaikki uusi vauva-arjessa ihmetyttää ja jännittää.

Vauvakuplassa eläminen tarkoitti minulle lähinnä kuukausien ajan 3-4 tunnin rytmin kiertoa. Eli vauva heräsi, vaippojen vaihto, pullon lämmitys ja syöttö, hieman sylittelyä ja nukahtaminen. Sitten taas koko homma alusta. Noin puolen vuoden iässä, kun puuro alkoi tulla mukaan ruokavalioon, unet piteni hiljalleen ja pääsimme pois 3-4 tunnin kehästä. Olihan se väsymys aikamoista ja nukuin itsekin Lucan kanssa muutamat päikkärit päivän aikana.

Väsymyksen tunteen lisäksi muistan tietynlaisen eristäytymisen ulkomaailmasta. Silloin olin jäänyt pois työelämästä ja väsymyksen takia ei paljoa jaksanut liikkua vauvakerhoissa tai vastaavissa. Olisin kaivannut enemmän ajoittain seuraa, mutta ei vaan jaksanut aina liikkua kodin ulkopuolella. Eli omassa kuplassa oltiin hyvin kirjaimellisesti.

Taapero ajan väsymys onkin sitten erilaista kuin vauvavuotena. Nukutaan yöt Lucan kanssa hyvin vierekkäin, mutta päivät on niin täynnä menoa ja meininkiä, että iltaisin todellakin tuntee tehneensä työpäivän lapsen kanssa. Varsinkin silloin, jos taaperon oma voimakas tahto on näyttäytynyt useita kertoja päivän aikana.

Taaperon kanssa on parasta, kun saadaan touhuta yhdessä ja jonkinlaiset yhteisleikit alkaa muodostua. Kipitetään käsi kädessä, tehdään helppoja palapelejä, hiekkakakkuja hiekkalaatikolla ja potkitaan palloa yhdessä. Vanhemmuudesta alkaa nauttia eri tasolla ja myös isä pääsee vauvavuoden jälkeen osallistumaan kunnolla. Pelkkä hoidon antaminen loppuu ja mukaan tulee aktiviteettien järjestäminen.

Kumpi sitten lopulta on raskaampi aika riippuu varmasti lapsen ja äidin persoonasta, millainen nukkuja lapsi on ja monesta muusta asiasta. Minulle raskaampi aika oli selkeästi vauvavuosi jatkuvien heräämisten takia. Toisaalta univajetta tasasi silloin vauvan ihana tuoksu ja hormonien antama voiman tunne. Väsymyksestä huolimatta vauvavuodesta ei jäänyt pahoja traumoja, vaan ihania muistoja.

Nautitaan siis pienen lapsen kanssa jokaisesta hetkestä ja muistetaan, että se lapsuus koetaan ja eletään vain kerran.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille 😘


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tässä esittäytyy uusi Kaksplus blogimaailman jäsen


Hei, olen Suvi Maarit. Blogini Arjen suklaasuukkoja siirtyi äskettäin osaksi Kaksplus lehden blogimaailmaa, jossa se on luettavissa verkostoblogina. Olen innoissani asiasta ja hienoa päästä kehittämään sekä kasvattamaan blogia entisestään innostavassa ja Suomen suurimmassa perheblogien yhteisössä. Odotan blogin muuton myötä paljon positiivisia kokemuksia ja projekteja tulevaisuudessa.

Niitä varten, jotka nyt vasta tulivat ensimmäisen kerran vierailulle blogiini, niin kerron muutaman sanan itsestäni. Olen 37-vuotias kotivaimo, kohta 2-vuotiaan Luca pojan äiti ja perheemme asuu Espoossa Länsiväylän eteläpuolella lähellä Isoa Omenaa. Mieheni hoitaa tällä hetkellä kodin ulkopuolisen työelämän ja minä kodin sekä pojan ja kaksi kääpiökoiraamme. Kuulostaa aika perinteiselle, ehkä jopa vanhanaikaiselle kuviolle, mutta meidän perheessä roolien jako toimii näin hyvin.

Blogini postaukset keskittyvät meidän perheen päivittäisiin touhuihin, vanhemmuuden onneen ja sen tuomiin haasteisiin, kotikeittiön resepteihin, lapsen kehitykseen, sisustukseen sisällä ja ulkona, matkustamiseen sekä kaikkiin niihin kiinnostaviin aiheisiin, jotka liittyvät perheemme elämään ruuhkavuosien myllerryksessä. Unohtamatta tietenkään niitä lukemattomia kauniita arjen hetkiä, joista meidän kaikkien elämä suurimmaksi osaksi muodostuu.

Tervetuloa mukaan kaikki vanhat ja uudet lukijat 😘

Kuvissa Carmel by the Sea kylän kauniita maisemia Kaliforniassa.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Leikkihuone ja uusi pöytäryhmä






Näin se aika on taas mennyt vauhdilla ja Lucalle piti hankkia leikkihuoneeseen oma pieni pöytä ja tuolit värittämistä sekä muuta puuhastelua varten. Uskomatonta, että ollaan pojan kehityksessä jo tässä vaiheessa, että hän leikkii joitakin aikoja tyytyväisenä itsekseen ja minun ei tarvitse koko ajan viihdyttää tai muutenkaan olla samalla tavalla symbioosissa kuin vauva-aikana olimme. Tosin pieni valvominen on näköjään paikallaan, koska eilen Luca päätti piirtää vahaliidulla aulan seinään värikkään taideteoksen äidin iloksi. Onneksi ihmesienellä näköjään lähtee oikeasti kaikki pois. Pitihän tämä taideteos kuitenkin ensin ikuistaa ennen poistoa.

Katselin paljon erilaisia pöytäryhmiä ja ensimmäinen ajatus oli hankkia jotain puputeemaa. Niitä, jossa tuolin selkä on muotoiltu pupun korviksi ja istuinosassa on pupun naama. Näitä en kuitenkaan löytänyt valkoisina, ainoastaan puun värisenä eikä se väri sovi leikkihuoneen muihin väreihin. Sitten tämä talon muotoon tehty vaalean harmaa pöytäryhmä savupiippuineen löytyi Jollyroomista ja tuntui heti oikealle valinnalle. Onkin ollut todella mieleinen ja ahkerassa käytössä. Löytyy Jollyroomista nimellä JLY House pöytä ja tuolit (ovh 66,90).

Ihanaa syyskuista hellepäivää kaikille, nautitaan auringosta 😘

maanantai 9. syyskuuta 2019

Bloggerissa ollaan



Nyt on blogi saanut uuden hienon alustan Bloggerista, johon olen tehnyt muuttoa viime päivät. Uudistin hieman ulkoasua samalla, koska ainahan sitä kaipaa vähän muutosta ja kehitystä. Näistä muuttopuuhista johtuen en ole muutamaan päivään ehtinyt blogia päivittämään, mutta nyt on uusi entistä ehompi blogi uudella osoitteella, jossa jatkan eteenpäin kohti uusia tuulia.

Muutto sujui suhteellisen hyvin, mutta lukijoiden ihanat kommentit eivät valitettavasti siirtyneet. No, jään odottelemaan uusia kommentteja (toivottavasti yhtä positiivisia kuin ennenkin). Toki rakentavaa palautetta otan myös mielelläni vastaan ja jokainen kommentti lämmittää aina mieltä.

Toinen pieni tekninen juttu, joka tapahtui sisällön siirron yhteydessä oli, etteivät kirjoitusten päivämäärät siirtyneet. Näyttääkin sille kuin olisin ollut todella aktiivinen syyskuussa. Sama sisältö kuitenkin kuin vanhassa blogissa eli aiemmat kirjoitukset ja kuvat sain pääosin mukaani.

Tämän postauksen kuvat otin aamulenkillä koirien kanssa. Syksyn merkit lisääntyvät koko ajan, illat hämärtyy entistä aiemmin ja kohta päästään takkaa lämmittämään. Talvi on tulossa.

Ihanaa syksyistä viikon alkua kaikille 😘

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Toinen lapsi - vai sittenkin ei?

Aiotteko yrittää toista lasta? Joko toinen lapsi on tulossa? Nämä kysymykset on toistettu meille mieheni kanssa lukemattomia kertoja viime aikoina eri tilanteissa, ehkä jopa yllättävän suoraan. Olemme myös itse asiaa miettineet mieheni kanssa. Mikä olisi oikea aika yrittää toista lasta, vai onko sellaista täydellistä hetkeä edes olemassa? Vai jätetäänkö homma tähän ja nautitaan yhdestä lapsesta, joka meillä jo on?

Asiassa on niin monta puolta ja näkökulmaa kuin vain jaksaa listata. Toisaalta voisi miettiä omaa urakehitystä, joka puoltaisi ainakin välillä töihin menoa. Se taas kuitenkin vaikuttaisi lasten ikäeroon haitallisesti. Sisarusten pieni ikäero (ehkä) auttaisi siihen, että heistä olisi leikkiseuraa toisillensa. Joissakin perheissä pieni ikäero ei ole toiminut, vaan lapset ovat niin erilaisia, että yhteisleikit eivät suju. Vanhempien aika kuluu lasten kinoja selvitellessä, eikä yhteistä toivottua laatuaikaa ole senkään vertaa kuin yhden lapsen kanssa. Kaikkien hermot on kireällä jatkuvaa nahistelua kuunnellessa ja ratkaisuna on, että toinen vanhempi harrastaa toisen lapsen kanssa ja toinen toisen kanssa. Eipä siinä paljoa perheen yhteistä aikaa ole.

Asiaa miettiessä on täytynyt kohdata myös omat pelkonsa. Meillä on nyt täydellinen ja täysin terve pieni poika, jolla on vielä täydelliset unenlahjat. Luca ei ole ollut koliikkivauva eikä muutenkaan itkenyt koskaan turhia. Synnytin sektiolla ja leikkaus sekä siitä toipuminen on tapahtunut hyvin ilman komplikaatioita. Paremmin ei olisi voinut kaikki mennä. Pelottaa, että toisen kohdalla asiat ei menisikään yhtä hyvin. Itselle on tullut muutama vuosi ikää lisää, joka voi kuulemma vaikeuttaa terveen lapsen saantia eikä keho enää välttämättä palaudu entiselleen. 

Ikä vaikuttaa jo selvasti muutenkin vanhempana jaksamiseen, esimerkiksi yövalvominen on huomattavasti raskaampaa kuin vielä pari vuotta sitten. Mieli on heti kireä, jos poika ei ole jostain satunnaisesta syystä nukkunutkaan koko yötä. Tällainen kireys ja stressi ei tee hyvää avioliitolle tai kodin ilmapiirille. Pienten lasten vanhemmat nyt vaan on välillä liian kovilla.

Taloudellinen puolikin voidaan nostaa esille. Onhan kahdesta lapsesta huomattavasti enemmän kuluja kuin yhdestä. On kahdet päiväkotimaksut, harrastusmaksut, vaatekulut, matkojen kallistuminen jne. ja tarvitaanhan isommalle perheelle enemmän tilaakin kotona eli asuminenkin voisi kallistua. Meillä tämä ei olisi onneksi kynnyskysymys, mutta monille muille voisi olla.

Kaiken tämän järkevän pohdinnan jälkeen kuitenkin ne tunteet nousevat pintaan. Se ajatus siitä toisesta vauvasta on vaan ihana, onhan se myönnettävä. Ajatus isosta perheestä, jossa lapset leikkisivät sovussa keskenään ja olisivat toisillensa parhaita kavereita. Onhan se myös houkuttavaa kaikesta pelosta huolimatta, että kokisi vielä raskauden, synnytyksen, imetyksen ja kaiken sen mikä liittyy uuden pienen ihmisen tuloon. Miten sitä tutustutaan hiljalleen vauvan tapoihin, luonteeseen ja opitaan niksit uuden tulokkaan kohdalla. 

Tällaista pohdintaa on meidän perheessä viime aikoina ollut. Mutta kuten sanottu, on meillä asiat aika täydellisesti jo näinkin. Ihana poika ollaan saatu, hän teki meidät vanhemmiksi ja oikeaksi perheeksi.

Ihanaa syyspäivää kaikille 😘


Syksyn merkkejä - blogihaaste

Tähän on pakko osallistua, oli niin inspiroiva! Haaste löytyy Pieni lintu blogin sivuilta, (http://pienilintu.blogspot.com/2019/09/syksyn-merkkeja-makrotex.html?m=1), mikäli itsekin innostut tästä aiheesta.

Tykkään katsella ja kuvata luonnosta löytyviä merkkejä vuodenaikojen vaihtumisesta, kun lenkkeillään koirien kanssa. Poikani ihmettelee myös mielellään luonnosta löytyviä asioita, kuten eläimiä, marjoja, kiviä ja kasvien sekä puiden lehtiä yhteisillä metsäretkillä. 

Alla kuvia meidän löydöistä sekä muutenkin tunnelmia, jotka merkitsevät meidän perheelle kesän vaihtumista syksyksi 😘









Ensimmäinen sijoitusasunto

Meidän perhe hankki huolellisen harkinnan jälkeen ensimmäisen sijoitusasunnon, johon tarkoin valittu vuokralainen muutti viime viikolla. Kohteeksi valikoitui vertailujen jälkeen uusi neljännen kerroksen yksiö ranskalaisella parvekkeella Espoon Saunalahdesta. Rakennuttajana toimi Lehto ja vuokralaisen hankimme Vuokraturvan kautta.

Kriteereinä sijoitusasunnolle meillä oli kohtuullisen hinnan lisäksi sijainti ja yhtiön kunto. Keskityimme etsinnässä enemmän kasvaviin ja kehittyviin alueisiin kuin Helsingin ydinkeskustassa sijaitseviin asuntoihin. Ydinkeskustassa olevien uusien ja peruskorjattujen yhtiöiden asunnot on tällä hetkellä neliöhinnaltaan niin korkeita, että ne eivät ole mielestäni järkeviä sijoituskohteita edes pitkällä tähtäimellä.

Pidämme Espoota ja erityisesti länsiväylän läheisyyttä hyvänä sijoituskohteena jatkuvasti kehittyvien palveluiden, kasvavan asukasmäärän ja rakenteilla olevan länsimetron jatkon vuoksi. Sijoitusasunto on hankittu pitkällä tähtäimellä, joten hyvämaineiset kasvukohteet tuntuivat luotettavalle ja varmalle valinnalle. Saunalahti sai plussaa myös merellisen sijaintinsa vuoksi.

Asuntoa vuokraamme minimissään vuodeksi kerrallaan, jonka jälkeen vuokrasopimus on irtisanottavissa kuukauden määräajalla. Vuokralaisen valinnan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Vakinainen työpaikka ja luottotiedot kunnossa on aika ehdottomia hyvän vuokralaisen ominaisuuksia. Lisäksi muutama puhelu pääkaupunkiseudun käräjäoikeuksiin on hyvä tehdä sen varmistamiseksi, ettei asuntoa haluavalla ole häätöjä aiemmista vuokrakodeista. Nuoren henkilön kuten opiskelijan ollessa kyseessä, vakinaista työpaikkaa ei voi aina pitää ehdottomana vaatimuksena, mutta silloin vuokran maksuille on hyvä vaatia henkilötakaus. Takaajana on yleensä nuoren vanhemmat tai toinen heistä.

Matalien korkojen vuoksi asuntosijoittamisesta on tullut suosittua. Riskitöntä se ei kuitenkaan ole, vaan perusjutut kannattaa pitää mielessä prosessin aikana. Muista valita asunto hyvältä sijainnilta, älä maksa asunnosta liikaa ja valitse vuokralainen tarkoin, niin aika lähelle riskitöntä sijoitusta päästään. Mikäli asuntoihin sijoittaminen lähtee hyvin käyntiin, niin meillä on suunnitelmissa hankkia toinen ja ehkä kolmaskin sijoitusasunto tulevaisuudessa. 




Ravintola Savoyssa

Taas on viikonloppu takana ja uusi viikko alkamassa. Syksy on virallisesti saapunut, onhan syyskuun ensimmäinen päivä. Ennen arjen alkua on kiva tunnelmoida lauantai-illan käyntiä miehen ja ystävien kanssa ravintola Savoyssa. Luca pääsi mummon luokse iltakylään ja minä miehen kanssa tuulettumaan Helsinkiin. Silloin tällöin on tosi kiva laittaa mekko päälle ja korkkarit jalkaan sekä olla liikenteessä ilman lapsen hoitolaukkua ja rattaita.

Oli niin ihanat maisemat, seura ja ruoka. Paikka huokuu historiaa ja klassisuutta Alvar Aallon suunnitteleman sisustuksen ansiosta ja esteettisyys oli silmiä hivelevää. On upeaa, kun ravintola on tehnyt aivan kaiken itse ja kesäterassilta löytyy jopa oma puutarhurin hoitama yrttitarha, josta kaikki keittiön käyttämät yrtit saadaan. Savoy ei turhaan kuulu Helsingin arvostetuimpiin ravintoloihin, joka on myös turistien suosiossa. Ilta oli miellyttävä aloittaa ja lopettaa kattoterassilla kauniin Helsingin kattojen yllä. Todellista arjen yläpuolella olemista!

Ihanaa viikon alkua kaikille 😘










Vierastava ja ujo taapero

Mikä auttaisi vierastukseen? Tiedän, että vierastaminen ja jännitys on luottamuksenosoitus vanhemmille ja että lapsi osoittaa näin kokevansa turvallisuuden tunnetta vanhempiensa kanssa. Kuitenkin, kun poikamme täyttää kohta 2 vuotta, niin alan pohtia missä iässä on normaalia vielä vierastaa? Meillä vierastus alkoi kuuden kuukauden iässä ja jatkuu edelleen.

Neuvolassa on kannustettu asian suhteen ja sanottu, että 2-vuotias voi aivan hyvin vielä vierastaa ja tässä iässä tunne voi jopa olla vahvimmillaan. Onneksi ei laitettu Lucaa vielä päiväkotiin, vaan hän saa olla päivät oman äidin ja välillä mummon hoivissa. Sydämeni särkyisi, jos pitäisi jättää itkevä lapsi päivittäin vieraiden hoitoon. Se olisi aivan kamalaa meille molemmille, enkä varmaan voisi töissä keskittyä lainkaan, vaan jatkuva huoli lapsen hyvinvoinnista vaivaisi.

Luca on reipas ja iloinen lapsi, mutta etenkin vieraat aikuiset jännittävät häntä selvästi. Joskus myös uusiin paikkoihin meneminen on liian jännittävää ja sitten tulee itku. Silloin tarvitaan taas äidin syliä kipeästi. Samoin, jos vieras lapsi tulee vaikka leikkipaikalla liian lähelle, niin vierastus ilmenee herkästi itkun kautta.

On ihanaa toki olla oman pojan kanssa näin läheinen ja osallistua kaikkeen päivittäiseen toimintaan sekä nähdä hänen kehityksensä vaiheet. Etenkin illalla huomaan miten tärkeä olen Lucalle, koska hän ei haluaisi nukkumaan kuin pelkästään äidin kanssa. Mukaan unikaveriksi kelpaa minun lisäkseni ainoastaan tuttu Nalle Puh pehmolelu, jonka hän itse valitsi laivamatkalla Tallinnaan.

Täytyy vaan ajatella, että syytä huolestumiseen ei ole ja asia on täysin normaalia, kuten neuvolasta kerrottiin. Käydään paljon kerhoissa, leikkipaikoilla ja sovitaan leikkitreffejä päivittäin, jotta asia muuttuisi luonnostaan pojan kasvun myötä. Siihen asti pidän huolen, että äidin tuttu ja turvallinen syli on tarvittaessa lähellä häntä lohduttamassa.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua 😘


Ihanassa Långvikin kylpylässä

Tänään aamulla heräsin hymy huulilla syksyiseen auringonpaisteeseen. Poikani vielä nukkuessa haudutin itselleni jasmiinin makuista vihreää teetä ison kupillisen ja katselin olohuoneen ikkunasta avautuvaa sumuista maisemaa merelle. Tänään Luca menisi mummolaan hoitoon aamutouhujen jälkeen ja minulla olisi aikaa itselleni Kirkkonummella sijaitsevassa super ihanassa Långvikin congress ja wellness hotellissa.

Lähdin ajamaan Långvikin kylpylään lounaaksi, joka on meidän perheelle hyvin tuttu paikka jo vuosien ajalta. Kun muutimme Espoonlahteen niin huomasin, että ajomatka kylpylä-hotelliin kestää ainoastaan vartin verran ja parkkipaikka autolle löytyy helposti aivan pääovien edestä. Spa hoidot, ravintola sekä kylpylä jacuzzeineen ja kuntouima-altaineen suorastaan kutsuvat rentoutumaan ja nauttimaan kiireettömästä ajasta meren, golf-kentän ja maalaismaiseman ympäröimänä. Kylpylä on kaunis ja seesteinen keidas, jossa kotiäidin mieli lepää ja arjen kiireet unohtuvat helposti. 

Jo ennen äitiyttä harrastin usein rauhallisia sunnuntaipäivän uinteja, joiden avulla latasin akkuni tulevaa työviikkoa varten. Raskausaikana taas kävin saamassa hyvän mielen terapiaa kylpylän rauhallisessa ympäristössä, jonka uskon vaikuttavan positiivisesti myös tulevan lapsen hyvinvointiin. Synnytyksen jälkeen sain kylpylässä kaivattua omaa aikaa ja lepoa sekä lempeää kuntoutumista sektiosta tehokkaan vesiharjoittelun avulla. 

Lounaaksi söin tällä kertaa kana parmesaani salaattia ravintolan all day-menulta, talon leipää ja alkoholitonta lehtikuohuvaa juomaksi veden kanssa. Päiväsaikaan tarjolla on myös lounas buffet ja keittolounas, mutta tällä kertaa raikas ja kevyt salaatti vei voiton. Ravintolan salista avautuu mielettömän upeat merimaisemat ja halutessaan syödä voi myös valtavalla terassilla merta ihastellen. Ravintolan keskellä on tunnelmallinen avotakka ja muutenkin koko tunnelma on hillityn tyylikäs aikuiseen makuun. Olemme viettäneet ravintolassa perheen kesken onnistuneesti lukuisat vaput, äitien- ja isänpäivät sekä synttärijuhlat ja paikasta onkin muodostunut meille se varma valinta, jonka keittiö ei ole kertaakaan tuottanut pettymystä. 















Lounaan jälkeen oli kylpylän vuoro, josta löytyy ehdottomat suosikkini eli höyrysauna ja miellyttävän lämpimät porealtaat sekä pehmeät divaanit rentoutumista varten. Ensin kunnon treeni kuntoradalla ja sitten rentoutumaan poreisiin shamppanjan kanssa. Jos haluaa oikein kunnon treenin, niin ennen uintia voi käydä kylpylän tasokkaalla kuntosalilla saamassa kunnolla hikeä pintaan. 

Kylpylässä vietetyn päivän jälkeen olo onkin taivaallisen rentoutunut ja hiljalleen alkaa tulla ikävä omaa pientä kainalomyyrää. Hassua miten jo parin tunnin eron jälkeen ikävä alkaa vaivata. On siis aika lähteä kotiin ja palata arkeen virkistyneenä sekä rentoutuneena. Olipa oikein ihana kotiäidin hemmottelupäivä.

Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille niille, jotka pitävät kauniista miljööstä ja joille oma hyvinvointi on tärkeä asia 😘

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunno...