lauantai 7. syyskuuta 2019

Alle 3-vuotiaan lapsen paikka on kotona

Mikä on oikea ikä laittaa lapsi päiväkotiin? Tätä kysymystä olen pohtinut paljon ja toki yrittänyt miettiä asiaan oikeaa vastausta oman lapseni takia sekä mikä olisi hänelle se sopiva ratkaisu. 

Raskaana ollessani ajattelin, että palaisin töihin lapsen ollessa noin 1,5 vuotta. Siinä oli taustalla monia syitä ja yksi oli pelko oman ammattitaidon menettämisestä sekä muutenkin halu olla mukana työelämässä ja työyhteisössä. Toive saada normaali palkka- ja urakehitys sekä täysi työeläkekertymä. Alussa ilmoitin työnantajalle poissaolon pituudeksi vain äitiysloman. Ns. hyvänä työntekijänä sinnittelin raskausajan ilman sairauslomia ja töissä olin aivan viimeiseen päivään asti. Taloudellinen puoli mietitytti myös. Kauanko olisi varaa olla kotona ja paljonko taloutemme kulutus kasvaisi lapsen syntymän myötä.

Kun sitten Luca syntyi, niin kaikki raskauden ajan ajatukset lensivät saman tien ikkunasta ulos. Tuntui todella kaukaiselle miettiä jotain eläkkeen kertymistä, ammattitaitoa tai mitään muutakaan mikä ei olisi liittynyt pienen nyyttimme hyvinvointiin. Lähinnä huvittaa omat aiemmat ajatukset, jotka liittyivät pelkästään omiin haluihini ja tarpeisiini ennen äidiksi tuloa. Tajusin, ettei se ammattitaitokaan katoa, vaan päinvastoin vanhemmuus antaa arvokasta kokemusta, sellaista, josta on hyötyä myös työelämässä.

Vaikka Luca onkin kasvanut pieneksi miehen aluksi ja täyttää seuraavaksi jo 2 vuotta, niin silti koen vahvasti, että oma koti, oman äidin syli ja kotipiha ovat ne maailman parhaat paikat hänelle. Maailmaan tutustutaan, matkustetaan, nähdään ja koetaan, mutta siten, että turvana on oma äiti eikä vieraat ja vaihtuvat hoitotädit, jotka eivät välttämättä edes jaksa välittää hoitolasten hyvinvoinnista. Alle 3-vuotiaan lapsen maailmaan ei vielä pitäisi kuulua liian aikaiset aamuherätykset, hylätyksi tulemisen tunne, eikä huomiosta kilpaileminen aivan liian isossa päiväkotiryhmässä. Hieman ujona poikana ainakin Luca jäisi varmasti toisten lasten varjoon, eikä hän saisi kaipaamaansa hoitoa.

En ole yksin näiden ajatusten kanssa, vaan monet vanhemmat ajattelevat samoin. Koen myötätuntoa niitä äitejä kohtaan, jotka syystä tai toisesta joutuvat pakon edessä laittamaan pienet lapsensa kodin ulkopuoliseen hoitoon. Se on epämiellyttävä tilanne, jota ei toivoisi kenellekään. Onneksi oma mieheni jakaa samanlaisen maailmankuvan ja arvot lapsen hoidon suhteen, eikä meidän ole täytynyt edes keskustella, etteikö Luca olisi kotihoidossa 3-vuotiaaksi asti. Siihen asti, kun hän aidosti kaipaa muiden lasten seuraa leikkeihin, kykenee itse kertomaan meille päiväkodin päivästä ja niistä ongelmista, joihin saatetaan törmätä ulkopuolisen hoidon alkaessa. 

Tällä hetkellä uskon tietäväni ainoan ja oikean vastauksen kysymykseen ainakin meidän perheen kohdalla. Niinpä, alle 3-vuotiaan lapsen paras ja ihanteellisin paikka on kotona.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunno...