sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Tehdään rakas vauva - parisuhde loppui silti

Parista perheeksi on kaikin puolin koko elämän mullistava kokemus. Sellainen, johon en itse ainakaan osannut varautua ennakolta tai edes kuvittelemaan arjen todellisuutta. Toki näin meidät mielessäni matkustelemassa eksoottisiin kohteisiin, leikkimässä puistossa, kylvettämässä kikattelevaa pikkuista ja muutenkin tekemässä kivaa perheenä yhdessä. Olemme toki tehneet kaikkea tuota ja paljon muuta ihanaa sekä nauttineet suunnattomasti yhdessä vanhempana olemisesta. Kuitenkaan en ymmärtänyt muutoksen suuruutta itse parisuhteeseen ja millaiseen testiin suhde joutuu pienokaisemme maailmaan tulon jälkeen. Sen myötä on sanottu hetkellisesti hyvästit illoille, jolloin vain levätään vierekkäin sohvalla elokuvaa katsoen, nukutaan yhdessä päiväunia kahden keskisen ravintola lounaan jälkeen tai mennään lauantai-iltana saunaan ja porealtaaseen romanttisesti laatuaikaa viettämään.

Kaikkien vanhemmaksi suunnittelevien parien olisi hyvä ymmärtää, että vanhemmuus ja yhteisen vauvan saaminen ei ole huonon parisuhteen pelastusrengas, vaan itse asiassa vaikutus on aivan päinvastainen. Mikäli suhde ei ole kunnossa, eikä parin keskinäinen tiimityö ja kommunikaatio arjessa toimi, niin vauvan tulo ainoastaan pahentaa tilannetta. Kun väsymys ja oman ajan puute on päivittäistä, niin silloin vaaditaan puolisolta todellista ymmärrystä ja myös tahtoa edelleen rakastaa sitä ei-niin-parhaimmillaan olevaa toista osapuolta. On myös haastavaa kroonisessa väsymyksessä löytää aikaa ja voimavaroja parisuhteen ylläpitoon tai edes pientä hetkeä siihen, että pystyisi huomioimaan puolisoaan muutenkin kuin lapsen hoitoon osallistuvana toisena vanhempana.

Poikamme täyttäessä kohta 2 vuotta voin sanoa, että parisuhteemme on selvinnyt raskaan vauvavuoden haasteista. Henkisesti olo on sellainen kuin olisi mennyt mankelin lävitse, niin suuri muutos lopulta minulle oli. Emme selvinneet ilman pieniä kinoja (tuskin kukaan pari), mutta onneksi suhteessamme on säilynyt aina kunnioitus ja rakkaus toista kohtaan. Koen, että mieheni arvostaa minua poikamme äitinä, mutta myös vaimona ja naisena. Tämä on merkinnyt minulle paljon ja auttanut osaltaan jaksamaan väsymyksen keskellä. Sellaisina hetkinä, kun illalla on pelottanut mennä ns. nukkumaan eli todellisuudessa suorittamaan yövuoroa vauvan kanssa, koska on vaan niin tolkuttoman väsynyt, ettei tiedä miten siitä taas kerran selviää, tai silloin, kun väsymyksen aiheuttamassa huimauksessa on puskenut vaunuja lähikauppaan auraamattomalla tiellä lumihangessa kompuroiden.

Olemme saaneet apua pojan hoidossa, mikä on helpottanut suuresti. Vaikka ikävän tunnetta vauvaa kohtaan on ollut, niin silti olemme ajoittain luovuttaneet vetovastuun läheisille ja varastaneet hetkeksi sitä arvokasta kahdenkeskistä aikaa, jonka ansiosta olemme taas jaksaneet olla parempia vanhempia ja puolisoita toisillemme. 

Kohta meillä juhlitaan ihanan poikamme syntymäpäiviä ja voimme sanoa, että myös taaperovuoden haasteet on silloin selätetty ja selvisimme niistä vahvempina sekä viisaampina. Saapa nähdä millaiseksi kolmas vuosi vanhempina muodostuu ja mitä kaikkea se tuo tullessaan. Innostuneena ja onnellisena vaimona sekä äitinä odotan tulevaa.

Tsemppiä ja voimia kaikille pienten lasten vanhemmille 😘


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunno...