sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Toinen lapsi - vai sittenkin ei?

Aiotteko yrittää toista lasta? Joko toinen lapsi on tulossa? Nämä kysymykset on toistettu meille mieheni kanssa lukemattomia kertoja viime aikoina eri tilanteissa, ehkä jopa yllättävän suoraan. Olemme myös itse asiaa miettineet mieheni kanssa. Mikä olisi oikea aika yrittää toista lasta, vai onko sellaista täydellistä hetkeä edes olemassa? Vai jätetäänkö homma tähän ja nautitaan yhdestä lapsesta, joka meillä jo on?

Asiassa on niin monta puolta ja näkökulmaa kuin vain jaksaa listata. Toisaalta voisi miettiä omaa urakehitystä, joka puoltaisi ainakin välillä töihin menoa. Se taas kuitenkin vaikuttaisi lasten ikäeroon haitallisesti. Sisarusten pieni ikäero (ehkä) auttaisi siihen, että heistä olisi leikkiseuraa toisillensa. Joissakin perheissä pieni ikäero ei ole toiminut, vaan lapset ovat niin erilaisia, että yhteisleikit eivät suju. Vanhempien aika kuluu lasten kinoja selvitellessä, eikä yhteistä toivottua laatuaikaa ole senkään vertaa kuin yhden lapsen kanssa. Kaikkien hermot on kireällä jatkuvaa nahistelua kuunnellessa ja ratkaisuna on, että toinen vanhempi harrastaa toisen lapsen kanssa ja toinen toisen kanssa. Eipä siinä paljoa perheen yhteistä aikaa ole.

Asiaa miettiessä on täytynyt kohdata myös omat pelkonsa. Meillä on nyt täydellinen ja täysin terve pieni poika, jolla on vielä täydelliset unenlahjat. Luca ei ole ollut koliikkivauva eikä muutenkaan itkenyt koskaan turhia. Synnytin sektiolla ja leikkaus sekä siitä toipuminen on tapahtunut hyvin ilman komplikaatioita. Paremmin ei olisi voinut kaikki mennä. Pelottaa, että toisen kohdalla asiat ei menisikään yhtä hyvin. Itselle on tullut muutama vuosi ikää lisää, joka voi kuulemma vaikeuttaa terveen lapsen saantia eikä keho enää välttämättä palaudu entiselleen. 

Ikä vaikuttaa jo selvasti muutenkin vanhempana jaksamiseen, esimerkiksi yövalvominen on huomattavasti raskaampaa kuin vielä pari vuotta sitten. Mieli on heti kireä, jos poika ei ole jostain satunnaisesta syystä nukkunutkaan koko yötä. Tällainen kireys ja stressi ei tee hyvää avioliitolle tai kodin ilmapiirille. Pienten lasten vanhemmat nyt vaan on välillä liian kovilla.

Taloudellinen puolikin voidaan nostaa esille. Onhan kahdesta lapsesta huomattavasti enemmän kuluja kuin yhdestä. On kahdet päiväkotimaksut, harrastusmaksut, vaatekulut, matkojen kallistuminen jne. ja tarvitaanhan isommalle perheelle enemmän tilaakin kotona eli asuminenkin voisi kallistua. Meillä tämä ei olisi onneksi kynnyskysymys, mutta monille muille voisi olla.

Kaiken tämän järkevän pohdinnan jälkeen kuitenkin ne tunteet nousevat pintaan. Se ajatus siitä toisesta vauvasta on vaan ihana, onhan se myönnettävä. Ajatus isosta perheestä, jossa lapset leikkisivät sovussa keskenään ja olisivat toisillensa parhaita kavereita. Onhan se myös houkuttavaa kaikesta pelosta huolimatta, että kokisi vielä raskauden, synnytyksen, imetyksen ja kaiken sen mikä liittyy uuden pienen ihmisen tuloon. Miten sitä tutustutaan hiljalleen vauvan tapoihin, luonteeseen ja opitaan niksit uuden tulokkaan kohdalla. 

Tällaista pohdintaa on meidän perheessä viime aikoina ollut. Mutta kuten sanottu, on meillä asiat aika täydellisesti jo näinkin. Ihana poika ollaan saatu, hän teki meidät vanhemmiksi ja oikeaksi perheeksi.

Ihanaa syyspäivää kaikille 😘


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pojan kanssa Kreikkaan kahdestaan

Nyt olen kerännyt rohkeutta tarpeeksi ja jahkaillut asian kanssa aivan riittävästi. Lopultakin lähdetään Lucan kanssa aivan kahdestaan kunno...