maanantai 21. lokakuuta 2019

Näin meillä luovuttiin tutista

Pelkäsin asiaa etukäteen. Kyselin asiasta tutuilta ja selvittelin keinoja tutista vieroittamiseen. Pelkäsin, että lapseni oppisi puhumaan ennen kuin saisin hänet tutista irti. Pelkäsin peloteltuja tuttihampaita, pelkäsin miten kestäisin itkettää hänet päiväunille ilman tuttia ja eniten sitä, että luovuttaisin, koska en kestäisi kuunnella pienen poikani itkua.

Onneksi tämä kaikki pelko osoittautui aiheettomaksi. Meillä tutti ei sitten ollutkaan ilmeisesti niin rakas, koska poikani jätti tutin itse pois vaiheittain. Mikä ihana helpotus se minulle äitinä olikaan. 

Luca oli noin puolivuotias, kun hän aloitti hiljalleen oma-aloitteisesti tutista luopumisen. Tämä alkoi tapahtua samaan aikaan ensimmäisten hampaiden puhkeamisen myötä. Ensin tutti jäi pois päiväunilta. Nukutuksen aikana, kun tuttia tarjosin, hän käänsi päänsä pois päättäväisesti ja hetken kääntyiltyään nukahti tyytyväisenä. 

Meni muutama kuukausi näin, että tutti oli mukana kuvioissa yöunia varten. Sitten ensin satunnaisesti illalla poika alkoi kieltäytyä tutista ja nukahti ilman. Tätä vaihetta kesti noin kuukausi ja lopulta, kun kieltäytymistä oli tullut tarpeeksi, en tuttia enää tarjonnut. Joskus poika heräsi satunnaisesti yöllä ja sain rauhoiteltua hänet uneen takaisin tuttia syöttämällä ja poskea silittämällä. Lopulta myös tämä vaihe oli ohitettu ja öisin riitti pelkästään käpertyminen rintaani vasten.

Luca oli noin reilun vuoden ikäinen, kun tutti oli kokonaan taakse jäänyttä elämää. Huomaan, että jännitin asiaa aivan turhaan, taas kerran. Minulla on tapana etukäteen miettiä ja analysoida kaikkea tulevaa. Ehkä se on tapani varautua pahimpaan ja toivoa parasta. Joskus helpotun parhaimmasta, joskus totean pahimman tapahtuneen. Aina kaikki on kuitenkin lopulta onnistunut. Ei ehkä helpoimman kautta, mutta kuitenkin lopulta. 

Seuraavaksi alan jännittämään miten saan pojan luopumaan tuttipullosta, joka on vielä hänelle niin kovin rakas väline maidon saantiin. Äidin syli ja mammapullo on meillä vielä aivan ehdoton yhdistelmä, etenkin illan tullen ennen yöunille menoa. Hiljalleen hyvä tulee, vai miten se sanonta nyt menikään.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille 😘

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Miten niin et muka ehdi, kun sinä olet vain kotona? - Arjessa hukatut ystävät

Näin minä ajattelin ja ihmettelin kaikkina niinä lapsettomina vuosina, kun yksi toisensa jälkeen lapsen saaneet ystäväni katosivat kukin oma...