keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Pohdintaa kotiäidin asemasta Suomessa

Suomessa kotiäideille ja kotivaimoille ei kerry työeläkettä kotona tehtävästä työstä, eikä heidän toimeentuloaan ole muutenkaan turvattu lainsäädännön tasolla esimerkiksi avioeron sattuessa. Pitäisikö asian muuttua, jotta kotiäitien arvostus nousisi ja kotona tehtävä työ ymmärrettäisiin samanlaiseksi työksi kuin kodin ulkopuolinenkin työ? Mielestäni pitäisi ehdottomasti, jotta kotiäidin arvon nousemisen myötä myös alhainen syntyvyys saataisiin Suomessa kaivattuun nousuun.

Verrattuna moneen muuhun maahan, kotiäiti on Suomessa taloudellisesti aika riippuvainen omasta puolisosta. Mikäli parisuhde ja puolison tulot on kunnossa, niin silloin yhtälö on unelma. Äiti saa hoitaa kotona lapset ja kodin sekä aviomies työelämän ja perheen elatuksen. Molemmilla on silloin selkeä ja luontainen vastuualue hoidettavana. Uskon, että tällöin myös avioliitto voi hyvin, kun kummallakaan puolisolla ei ole liikaa paineita suoriutua monen eri roolin tehtävistä. Onhan se nimittäin aikamoista nuorallatanssia tasapainoilla äidin ja virkanaisen roolien väliä sekä yrittää jossain välin vielä ehtiä hyppäämään vaimon rooliin. Yleensä juuri se vaimon rooli jää hoitamatta väsymyksen ja ajan puutteen vuoksi, jonka seurauksena on usein avioliiton väljähtyminen tai totaalinen hiipuminen.

Entäs sitten jos perhettä elättävä puoliso haluaa erota, kuolee äkillisesti tai menettää työkykynsä. Toki vakuutuksilla voi turvata kaksi jälkimmäistä tilannetta, mutta eron sattuessa kotiäidille voi Suomessa käydä todella huonosti. Erityisesti näin käy silloin, jos aviomies on halunnut avioehdon ja kaikki perheen omaisuus on pidetty aviomiehen nimissä. Tällöin kotiäiti yleensä joutuu lähtemään perheen yhteisenä kotina toimineesta talosta tai osakkeesta, eikä hän pahimmassa tapauksessa edes työllisty enää ammattiinsa sen vanhenemisen takia.

Näin ei ole kuitenkaan maissa, joissa kotiäitien arvostus ja syntyvyys on kohdallaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaan puoliso on velvollinen avioeron jälkeenkin huolehtimaan kotiäidin elintason säilymisestä samanlaisena kuin avioliiton aikana tuntuvan elatusavun kautta. Lisäksi entinen puoliso on velvollinen antamaan kotiäidille erossa puolet tulevasta työeläkkeestä. Työssä käyvän puolison palkka on siis juridisesti yhteinen, eikä vain nimellisesti. Huonojen aikojen sattuessa kotiäidin elämä on turvattu, eikä hän ole muutenkaan miehensä varassa taloudellisesti elävä. Tähän tilanteeseen myös Suomessa pitäisi pyrkiä, jotta kotiäitejä osaisi arvostaa muutkin kuin vain toiset kotiäidit.

Onhan se kotiäitiys kuitenkin työtä kellon ympäri, joka ei lopu klo 17.00 virka-ajan loppuessa. Yleensä vuorokaudessa on pieni hetki aikaa itselle lasten nukkumaan menon ja illan viimeisten kotitöiden jälkeen. Jopa omaishoitajille on Suomessa taattu lain tasolla kaksi tai kolme lepopäivää kuukaudessa riippuen hoidon laajuudesta, mutta kotiäitiys on todellakin 24/7 tehtävää työtä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kotiäitiys jos mikä on todellista ja sitovaa kutsumukseen perustuvaa hoitotyötä, jota pitäisi alkaa arvostamaan Suomessa aivan eri tavalla, myös lainsäädännön tasolla.

Tässäpä oli hieman pohdintaa kotiäitinä olemisesta ja sellaiseksi kokonaan jäämisestä.

Kaunista syksyistä keskiviikkoa kaikille 😘


2 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa <3
    Onneksi kotiäitiys saa nykyään osakseen sen arvostuksen, jonka se ansaitsee.
    Monta vuosikymmentä kotiäitinä, sijaisäitinä ja perhekotinäitinä toimineena eläkkeeni jäi pieneksi (1200/kk), kun eläkettä sijaisvanhemmalle kertyi vasta viimeisinä vuosina. En silti kadu valintojani.
    Terkkuja Marrakechista!

    VastaaPoista

Miten niin et muka ehdi, kun sinä olet vain kotona? - Arjessa hukatut ystävät

Näin minä ajattelin ja ihmettelin kaikkina niinä lapsettomina vuosina, kun yksi toisensa jälkeen lapsen saaneet ystäväni katosivat kukin oma...