lauantai 30. marraskuuta 2019

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Lapsuuden joulumuistot ja -perinteet, jotka haluan siirtää pojalleni

Nyt se sitten koitti, joulukuun ensimmäinen päivä. Vasta äskenhän oli juhannus, jolloin solmimme kukkia seppeleihin, ja nyt jo pääsemme avaamaan joulukalenterin luokseen kutsuvia luukkuja. Minulla onkin ilo ja kunnia tänä vuonna aloittaa perinteinen Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri, jonka jouluun liittyvät postaukset ilmestyvät teille lukijoille päivittäin aina jouluaattoon ja pukin tuloon asti.

Haluan omassa kirjoituksessani miettiä joulun tarkoitusta sekä muistella siihen liittyviä lapsuuden muistoja ja -perinteitä. Olen ollut onnekas, koska meillä joulu on vietetty aina kotona perheen kesken, joten kaikki jouluperinteet ovat minulle hyvin tuttuja. On paistettu kinkku, tehty makoisat laatikot, kalat, rosolli ja muut jouluruoat, koristeltu omasta metsästä kaadettu kuusi, käyty sytyttämässä kynttilät isovanhempien haudoille heidän poismenonsa jälkeen sekä hikoiltu illalla joulusaunassa kesällä tehtyjen vastojen koivuisessa tuoksussa. Aaton lopuksi olemme kokoontuneet olohuoneeseen odottamaan joulupukin tuloa ja tietenkin sitä lahjojen jakoa. Perinteisiimme on myös kuulunut riisipuuro mantelilla, joulurauhan juhlallisen julistuksen seuraaminen, pihalla lämpöään loistavat jäälyhdyt ja lapsena koulussa tehdyt joulokoristeet vanhoilla tutuilla paikoilla.

Lapsuuden jouluihin on kuulunut paljon ihania ja ikimuistoisia jouluperinteitä, jotka haluan siirtää osaksi poikani joulua hänen kasvaessaan. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa jouluista tulee myös meidän oman perheen näköisiä ja näin on alkanut tapahtua. Jouluaatot vietämme aina toisessa mummolassa, jonne myös Lucan serkkuja saapuu. Pojalle alkaakin muodostua omia joulumuistoja, joihin kuuluu leikit serkkujen kanssa, mummojen tekemät aidot jouluruoat ja se joulupukin jännittävä odotus. Tätä kaikkea täydentää joulun herkuista tulevat ihanat tuoksut, kynttilöiden tunnelmallinen valaistus aattoiltana ja taustalla soiva rauhallinen joulun musiikki.

Omaan kotiimme laitan joulukoristeet, jouluiset astiat ja joulun ruokia, vaikka olemmekin aaton ja joulupäiviä mummolassa. Yksi ehdoton hitti on konjakkisinappi, jonka keitän äidin reseptin mukaisesti. Tätä ilman joulukinkkua ei vain voi syödä. Olen myös saanut lapsuudenkodistani joulukoristeita, jotka ovat löytäneet paikkansa kodistamme, ja edustavat minulle niitä perinteitä ja muistoja, jotka haluan osaksi oman perheemme joulua. Vanhoja joulukoristeita olen sitten täydentänyt uusilla kotiimme sopivilla koristeilla, joilla saan luotua rakastamiani joulun tunnelmia.    

Tärkein asia joulussa, jonka haluan siirtää ja opettaa pojalleni on kuitenkin perheen yhdessäolo. Se on se kaikista tärkein joulun tunnelman tuoja. Ollaan kiireettömästi yhdessä, sytytetään kynttilöitä valaisemaan pimeyttä, nukutaan pitkään lahjaksi saaduissa pyjamissa villasukat jaloissa sekä katsotaan jouluelokuvia sohvalla suklaata syöden ja lämmitellään villaisen torkkupeiton alla. Näistä kiireettömistä perheen yhteisistä hetkistä tallentuu ne ihanimmat joulumuistot, joita kelpaa vielä aikuisenakin muistella. Niistä on parhaat joulumuistot ja -perinteet tehty.

Ihanaa ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille Kaksplussan lukijoille 😘  

Ps: Seuraava luukku löytyy Unelmalandia -blogista, jossa voit tutustua herkullisiin Dumle-täytteisiin joulutorttuihin https://www.unelmalandia.com/2019/12/kaksplussan-blogiverkoston.html?m=1

7 kommenttia:

  1. Ihana joulukalenterimme ensimmäinen luukku! Tuo yhdessäolon arvostaminen on kyllä tosi tärkeä asia! Kiireetön joulu yhdessä - kiteytit sen niin hyvin!

    Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne ihanaa joulukuun alkua ja joulun odotusta ❤

      Poista
  2. Ihanasti aistii Joulun lämmön ja tunnelman kirjoituksestasi

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Perinteet ovat tärkeitä. Meillä myös kiireetön yhdessäolo on joulun tärkein juttu, vaikka jouluun liittyy paljon ihania asioita. Mukavaa joulun odotusta :)

    VastaaPoista

Taaperon ihmeellinen kyky omaksua puhetta - Näin lapseni yllättää ja ilahduttaa minua

Viime viikot olen ihmetellyt syvästi taaperomme kykyä omaksua puhetta. Luca on nyt 2 vuotta ja kuukauden vanha, ja hän kommunikoi jo todella...